Skumppa pirskahtelee tyhjän lasin pohjalle. Ovikello soi. Vieläkö niitä vieraita oikein tulee? Ehdit juuri kohottaa maljan ennen kuin naapurin Irma jo kipittää eteisestä halaamaan. Onnea, onnea! Kupliva menee väärään kurkkuun, kun Irma kajauttaa heti kättelyssä sen, mitä uusi ylioppilas useimmiten eniten kavahtaa: ”Mitäs se meidän vanha ja viisas ylioppilas mahtaakaan seuraavaksi opiskella?”

Jos tiedät tasan tarkkaan, mitä aiot lukion jälkeen tehdä, et ehkä samaistu yllä olevaan. Itselleni ei kuitenkaan ollut lainkaan selvää, mihin lukion jälkeen suuntaisin, vaan heittelin listaan aloja historiasta biotekniikaan ja filologiasta hallintotieteisiin. Vaikka ajatusprosessi olikin käynyt kuumana jo pitemmän aikaa lukion varrella, ei minulla ollut tarkkaa vastausta sen enempää itselleni kuin Irmallekaan. Tähän tekstiin haluan kiteyttää sinulle 3 tärkeintä pointtia, jotka pitää mielessä lukion jälkeistä suuntaa pohtiessa, jotta et ahdistu paikallisten Irmojen, Maurien ja Maarittien hampaissa.

1. Ei sun tarvii tietää

Kun epätietoisuus vaivaa ja valinnat tuntuvat epäselviltä, suosittelen ihan ensimmäiseksi vetämään henkeä ja hyväksymään, ettei vielä tarvitsekaan tietää. Opiskelen itse nyt kuudetta vuotta yliopistossa, enkä minä vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona. Uskallan myös väittää, että näin ajattelee myös suurin osa opiskelukavereistanikin.

Mutta tarvitseeko sitä edes koskaan tietää? Mielestäni ei. Nykymaailmassa ei kukaan tee uraa yhteen ja samaan firmaan ja työnkuvat muuttuvat alituiseen joka tapauksessa, joten voit ihan hyvin muuttaa mieltäsi työnkuvatoiveistasi itsekin ajan saatossa. Toisaalta onneksi on myös paljon aloja, miltä voi valmistua moneen eri ammattiin yhdellä koulutuksella, erityisesti yliopisto-opinnoissa.

2. Apuvälineitä valintaan

Kun aloittaa pohdintaprosessin, suuntaa voi hakea monilla apuvälineillä. Itse googlasin ammatinvalintatestin jos toisenkin ja lopulta päädyin lukemaan jopa ammatinvalintakirjaakin. Ne voivat antaa ajatuksia, ehkäpä tuoda mieleesi jopa ammatteja, joita et ollut aiemmin kuullutkaan, mutta ne eivät koskaan anna valmista vastausta.

Toiset tekevät valinnan viime kädessä tunnepohjalta, toisille analyyttisemmat plus-miinus-listat tuovat tukea valintaan. Paras menetelmä on mielestäni yhdistää tunnepohjainen pohdinta ja analyyttisyys. Lisäksi, jos et ole varma siitä, missä olet hyvä, kannattaa kysyä kavereilta, vanhemmilta tai vaikka opinto-ohjaajalta; he ovat kenties huomanneet sinussa piirteitä ja ominaisuuksia, joita itse et olisi tullut hyödyntäneeksi ammatinvalintaa pohtiessasi.

3. Mitä sä haluut tehdä?

Loppujen lopuksi kannattaa valita se, mikä on itsellesi mielenkiintoisimman kuuloinen ala. Omalla kohdallani tein pitkään vertailua eri alojen välillä ja lopulta valitsin sen, minne minun oli mielestäni sillä ajanhetkellä vaikein päästä. Voitte arvata, että jokin ontto kaiherrus jäi painamaan alitajuntaani, ja jo vuoden päästä laitoin uuden haun tismalleen samaan paikkaan, mitä olin pohtinut alun perinkin ja mistä olisin saanut paikan jo suoraan lukiosta päästyäni. Onneksi paikka tuotantotalouteen napsahti tuolloin ja löysin opiskelualani näin kiertotien kautta.

Vaikka tyypillisesti pidänkin analyyttisesta lähestymisestä, niin tässä kohtaa intuitio oli oikeassa. Siksi kannustan sinua puntaroimaan tarkkaan lopullista valintaa tehdessäsi, onko vaihtoehtoehdokkaasi oikeasti se, mikä on sinulle itsellesi paras vaihtoehto ja mikä kiinnostaa juuri sinua eniten.

Tietoa kirjoittajasta