Ujosta ankanpoikasesta joviaaliksi joutseneksi

Katse kiertää opiskelijaravintolaa. Katson jonotusnumeroa, muita pöytiä, katson melkein kaikkea muuta kuin kanssani pöytään istahtanutta opiskelukaveriani, Jannea. Yritän keksiä jotain fiksua ja hauskaa sanottavaa. Keksi nyt jokin yhteinen maaperä, kohta on jo tosi kiusallinen hiljaisuus. Miksi uusiin ihmisiin tutustuminen on niin vaikeaa?

Näitä ajatuksia pyörittelin ja pyörittelen edelleenkin päässäni kun tapaan uusia ihmisiä. En varsinaisesti ole koskaan huolissani pärjäämisestäni uusien ihmisten seurassa, kunnes huomaan istuvani uppo-oudossa seurassa esimerkiksi yliopiston opiskelija-ravintolassa. Etenkin orientaatioviikoilla, jolloin sinäkin löydät uudet ystävät ja opiskelutoverit, keskustelut ruokailussa voivat aiheuttaa päänvaivaa ja jännitystä. Nuo vieraat naamat muuttuvat kuitenkin pian kavereiksi, joiden kanssa seuraavat vuodet menevät kuin hujauksessa!

dsc_0124
Ensimmäiseen fuksivuoteen kuuluu monta tapahtumaa, joissa tutustumiskynnystä madalletaan hulluttelun muodossa. Osallistuin fuksina FuksiWundeRundeen kolmen muun fuksin kanssa ja tutustuimme rastikiertelyn lomassa kuin huomaamatta! FWR:en jokainen joukkue valitsee teeman ja meidän teemamme oli norjalaiset kalastajat, ei ehkä hohdokkain, mutta varmasti hauskin.

Tekee mieli kaivaa puhelin taskusta ja selailla nettiä, jotta ei tarvitsisi miettiä juttelua, mutta olen päättänyt, että kun olen uusien ihmisten seurassa, olen myös läsnä.

Monet varmasti miettivät, kuinka selviävät suuresta elämänmuutoksesta, kuinka tulee toimeen uusissa ympyröissä, ehkä jopa uudessa kaupungissa. Olenko riittävän sosiaalinen, sovinko joukkoon, saanko kavereita? Vertaan tätä taas itseeni: en ollut suosittu yläasteella, enkä varsinaisesti kuulunut joukkoon. Minua jopa kiusattiin, koska olin liian hyvä koulussa ja väärät asiat (lue: matematiikka ja luonnontieteet) kiinnostivat minua. Yliopistossa löysin paikkani ja olen aktiivinen erilaisissa järjestöissä. En olisi uskonut ikinä yläasteen perusteella, mutta oikeanlainen seura saa ihmiset puhkeamaan kukkaan!

img_20180325_170447
Alkukainouden jälkeen olen saanut monta hyvää kaveria kampukselta. Yksi hyvä tapa on liittyä johonkin harrastekerhoon, joita Hervannan kampuksella yli 40!

Fast foward, saavun saunailtaan, sauna on täynnä tuttuja ihmisiä. Hymyilen leveästi, kun näen Jannen saapuvan saunalle. Janne on jo hetken aikaa ollut työelämän pyörityksessä, sitten vaihdossa ja nyt vihdoin palannut Suomeen. Muistelen ensimmäisiä kertoja, kun juttelin hänen kanssaan, ja sitä hermostuneisuutta, kun en keksi mitään sanottavaa. Käyn halaamassa Jannea eteisessä ja alamme jutella hänen vaihdostaan.

Vielä edelleenkin ahdistun uusiin ihmisiin tutustumisesta, mutta olen oppinut paljon itsestäni yliopistolla. Saatan istua sitsipöydässä vieraiden ihmisten seurassa ja nauttia siitä, mutta välillä saatan livahtaa kulman taakse tai vessaan hengähtämään. Tampereen yliopisto on hyvä paikka poistua omalta mukavuusalueelta ja kokeilla uusia asioita.

Tietoa kirjoittajasta

Hanna, teekkari
Olen Hanna ja kotoisin Pohjois-Karjalan Joensuusta. Rakastuin teekkarikulttuuriin samantien, kun istahdin ensimmäistä kertaa sitsipöytään ja tutustuin tähän hassuttelevaan kansanosaan. Luulin pitkään haluavani lääkkikseen, mutta silloin en tiennyt oikein mitään teknillisistä aloista. Nyt viisi vuotta myöhemmin en voisi kuvitellakaan, että olisin missään muualla kuin täällä. Olen opintojeni viime metreillä, mutta teekkariyhteisö tulee aina olemaan lähellä sydäntäni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s