Entäs kun motivaatio loppuu?

”Yliopistoon tullaan suorittamaan.” Näin ajattelin, kun aloitin opintoni. Kaikkialla oli toinen toistaan mielenkiintoisempia kursseja ja halusin suorittaa KAIKEN. Ensimmäisenä vuonna ajattelin, että teen nämä tylsät fuksikurssit nopeasti alta pois. Toisena vuonna ajattelin, että onpas mielenkiintoista, jos vielä tuo kurssi mahtuisi tähän väliin. Nyt ajateltuna siinä ei ollut mitään järkeä, lukkari oli niin täynnä kaikkea, että…

Namiappro – kun karkkihammasta kolottaa

Meistä teekkareista usein puhutaan rymyävänä juhlakansana, joka availee useammin skumppa-pulloja kuin koulukirjoja ja kiertää pubeja ja baareja approjen muodossa. Joltain osin tämä tällainen mielikuva saattaakin pitää paikkaansa, mutta nyt 4 vuotta opiskelleena huomaan, että teekkariyhteisössä suuremmassa osassa on hulluttelu ja pieni leikkimielisyys kuin biletys. En aio lätistä tässä blogi-kirjoituksessa alkoholikulttuurista, vaan paljon hauskemmasta asiasta: NamiApprosta,…

Bioteekkarina työelämään

Edustin pari kuukautta sitten TTY:tä Studia-messuilla ja sain paljon kysymyksiä biotekniikkaa opiskelevien työllistymisestä. Toisin ja useammin kuin muilla aloilla, bioteekkarin opinnot jatkuvat jatko-opintoihin tai työtehtävät ovat vahvasti tutkimuksen puolella. Viime syksynä kiltahuoneella istuessani huomasin ilokseni, että useampi opiskelukaveri kertoi löytäneensä töitä jostain muualta kuin yliopiston tutkimusryhmästä. Yksi heistä oli Maria Kultanen, joka headhuntattiin helsinkiläiseen biolääketieteentekniikan…

Maisemat vaihtoon!

Olisin halunnut jo lukiossa lähteä vaihto-opiskelijaksi, mutta silloin tuntui, ettei ole hyvä lähteä heti ensimmäisen vuoden jälkeen eikä toisaalta juuri ennen abivuotta. Myös lukion jälkeen välivuotta viettäessäni veri veti maailmalle, mutta silloin kärsin kroonisesta rahapulasta ja pelkäsin, että ulkomaille lähtö pilaisi opiskeluhaaveeni. Kaikkiin näihin ongelmiin löytyi ratkaisut kun halusin lähteä vaihtoon yliopistossa. Ensiksi, yliopistossa opintojen…

Bioneeriksi tulevaisuuden alalle

Itseäni houkutteli lukioikäisenä lääkärin ammatti, sillä tykkäsin matematiikasta, biologiasta ja kemiasta, mutta aloin kyseenalaistaa haluni työskennellä joka päivä potilaiden kanssa vastaanotolla. Olin muutamaa vuotta aiemmin vannonut itselleni, etten jatka isoveljieni perässä (diplomi-)insinööriksi, sillä opinnot ja työtehtävät kuulostivat silloin tylsiltä ja tietokoneella pönöttämiseltä. Koin myös, että en ole teknillisesti tarpeeksi lahjakas dippainssiksi. Kun jatko-opintojen hakuaika koitti,…