”Yliopistoon tullaan suorittamaan.” Näin ajattelin, kun aloitin opintoni. Kaikkialla oli toinen toistaan mielenkiintoisempia kursseja ja halusin suorittaa KAIKEN.

Ensimmäisenä vuonna ajattelin, että teen nämä tylsät fuksikurssit nopeasti alta pois. Toisena vuonna ajattelin, että onpas mielenkiintoista, jos vielä tuo kurssi mahtuisi tähän väliin. Nyt ajateltuna siinä ei ollut mitään järkeä, lukkari oli niin täynnä kaikkea, että en tehnyt muuta kuin harjoituksia eri kursseille. Kun sain yhdet harjoitukset käsistä, oli pakko aloittaa jo seuraavat. Tein kursseja jopa lomilla, sillä ajattelin, etten muuten ehdi.

Ei siis ihme, että opiskelut alkoivat maistua puulta toisena vuonna.

Opiskelukavereiden naamat alkoivat kyllästyttää ja kaikki aiemmin mielenkiintoisilta vaikuttaneet kurssit alkoivat tuntua yhdentekeviltä. Killan hallituksessa toimiminen, joka aiemmin oli tuonut sopivaa vastapainoa opiskeluun, tuntui sekin mekaaniselta suorittamiselta. Tahdoin vain nopeasti ulos koulusta, mutta samalla tiesin, että suorittaminen veren maku suussa ei ollut enää vaihtoehto. Sen sijaan aloin pohtimaan, mitä haluaisin tehdä kaikkein eniten. Olin lukiosta asti halunnut lähteä seikkailemaan maailmalle ja opiskella vieraita kieliä.

Suorittajasta seikkailijaksi

Pidin sapattivuoden. Ei oman alan kursseja, kaikki biologiaan ja lääketieteelliseen biotekniikkaan liittyvä sai minussa aikaan vain kyllästymisen puuskan. Kandin tutkinnostani puuttui vain yksi puheviestinnän kurssi ja itse kandidaatintyö. Kandin valmiiksi saamisen jälkeen olisi sopiva väli lähteä vaihtoon (eli sinne seikkailuun, minne olin niin kovasti halunnut). Tein siis suunnitelman: syksylle kandityö, muutama viestinnän ja kielten kurssi, ja kevääksi vaihtoon Malesiaan.

Tein kandityöni VTT:lle bioliuotuksesta, joka oli täysin uusi aihe minulle. Aloitin myös venäjän ja saksan opinnot, sillä kieltenopiskelu oli harrastus jo lukiossa. Tuo syksy tuuletti asennettani opiskeluun todella hyvin. Tein tavoiteopintopistemäärään (30 op/puoli vuotta) nähden vähän, noin 20 op, ja se oli todella vapauttavaa. Illalla oli aikaa tehdä muutakin kuin avata seuraavan päivän harkat! Innostuin muun muassa ottamaan isompaa vastuuta kerhohuoneen remontoinnista ja maalailin kerhomme seiniä uuteen uskoon.

Samaan aikaan valmistelin vaihtoani Malesiaan. Olin edellisen kesän tehnyt pienipalkkaista työtä pesulassa ja nostanut samalla opintotukia ja -lainoja, joita säästin vaihtoani varten. Sain kandityöstäni myös korvauksen, jonka säästin vaihtoon. Kannatti!

Vaihtokohteeni valitsin puhtaasti saavutettavuuden kannalta. Malesian Penang on Aasian mittakaavalla melko pieni kaupunki, mutta sieltä oli hyvät yhteydet kaikkialle Aasiaan. Vaihtoni aikana opiskelin 15 opintopistettä (joka on minimivaatimus): yhden entsyymiteknologian kurssin ja muutaman Malesian kieleen ja kulttuuriin keskittyvän kurssin. Opiskelin vaihdossa melko hyvin ja vapaa-ajan käytin reissaamiseen.

Vaihtoni aikana ehdin tehdä paljon (myös niitä kursseja!): vierailin Japanissa, Etelä-Koreassa, Myanmarissa, Thaimaassa ja kiersin Malesiaa ympäri ämpäri. Kävin kampaajalla, ja tuloksena oli hirvein tukkamalli, joka minulla on ikinä ollut. Minut käännytettiin luennolta kotiin vaihtamaan vaatteet, sillä varpaani näkyivät sandaaleista. Vierailin kiotolaisessa linnassa ja kimono päällä poseerasin ihasteleville japanilaisille. Teekkariwapun huipennuksen sijaan katselin auringonlaskua Perhentian saarilla. Laboratoriokurssilla tutustuin paikallisiin opiskelijoihin, joiden kanssa menimme viimeisen laboratoriokerran jälkeen yhdessä syömään paikalliseen ravintolaan.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Lukukausi kesti Malesiassa melkein juhannukseen asti, joten en hakenut töitä sille kesälle Suomesta. Sen sijaan käytin loput rahani vielä yhteen unelmaan, joka oli jäänyt muuten tekemättä. Matkustin Malesiasta Hong Kongin kautta Kiinaan, josta jatkoin junalla takaisin Suomeen Venäjän ja Mongolian kautta. Se oli vaihtoni grande finale, jota en ole päivääkään katunut, vaikka jo matkan järjestelyt melkein veivät järjen (jo pelkästään viisumien hankkiminen ulkomailla voi olla yllättävän haastavaa). Epäilin myös, riittääkö uskallukseni ja voinko lähteä yksin reissaamaan.

Vaihtoni oli täynnä uusia elämyksiä, joiden jälkeen oman pääaineen kurssit ja aiheet alkoivat tuntua taas mielekkäiltä. Tietomäärän ja opintopisteiden sijaan keräsin paljon sellaista kokemusta, jota ei muulla tavalla olisi voinut saada. Olen paljon itsevarmempi ja siedän painetta paremmin kuin ennen vaihtoa. Tärkeintä oli myös huomata, että kun alkaa kyllästyttää, ei kannata lopettaa kokonaan, vaan tehdä jotain muuta ja höllätä hieman.

Tietoa kirjoittajasta