Bonjour CERNistä, hiukkasfysiikan ja viinipeltojen ytimestä!

Harjoittelupaikka CERNistä, Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksesta, kuulosti vielä jokunen vuosi sitten hyvin utopistiselta ajatukselta. Olenhan tuotantotalouden opiskelija, jolta jäi fysiikka valitsematta jo lukiossa.

Hiukkasfysiikan tutkimuksen keskipisteenä tunnettu CERN on kuitenkin paljon muutakin kuin huhuttuja mustia aukkoja, salaperäisiä maailmankaikkeuden tuhoamisaikeita (fake news) tai niitä kuuluisia hiukkasia; se on esimerkki suuresta organisaatiosta, jossa erilaiset tekniikan osaamisalueet ja osaajat kohtaavat.

Snapchat-1425988341

”Ai sä oot tuotantotaloudesta, miten sä CERNiin eksyit?”

Oma tieni CERNiin aukesi vuosi sitten haettuani Helsinki Institute of Physicsin suomalaisille opiskelijoille suunnattuun ohjelmaan, josta löytyi työtehtävä varta vasten tuotantotalouden osaajille. Tuolloin toteutin työparini kanssa Suomen innovaatiopolitiikkaa käsittelevän tutkimuksen, jonka taka-ajatuksena oli koota aineksia siihen, miten CERNin teknologioiden ja innovaatioiden kaupallistamista voitaisiin edistää yhteiskuntien hyödynnettäviksi. Syksyllä Suomeen palattuani jatkoin aiheen parissa tehden siihen liittyen kandidaatintutkielmani.

received_1952337268111101
Pyhiinvaellusmatkat CERNin huoltotunneleita pitkin salaiselle ”Student Templelle” eivät kuulu viralliseen työnkuvaani. Kuva: Saara Repo.

Kesä oli ollut toistaiseksi elämäni paras mielenkiintoisten ja itsenäisten työtehtävien, Geneven mahtavien puitteiden ja loistavalla porukalla tehtyjen reissujen puolesta. Suomalaisen pimeän talven lähestyessä mieleni tekikin kokeilla onneani, iskisikö salama kahdesti samaan paikkaan – tai tässä tapauksessa henkilöön.

Toisella kertaa hain CERNin omaan Student Programmeen, joka on avoin kaikille CERNin jäsenvaltioiden opiskelijoille, joilla on technical- tai administrative-tausta. Suoraa hyötyä aiemmasta harjoittelustani ei siten ollut. Pääaineena opiskelemani teknologia- ja projektiliiketoiminta sekä opiskelijajärjestöissä kerrytetty kv-kokemus herättivät kuitenkin rekrytoijien huomion, ja Wappupäivänä löysinkin itseni lentämästä takaisin CERNin piikkiin Geneveen.

Keski-Eurooppalainen työpäivä CERNin palkkalistoilla kestää keskimäärin puoli yhdeksästä puoli kuuteen ja sisältää pitkälti itseohjautuvaa koneella istumista, satunnaisesti työryhmien kokouksiin osallistumista ja työhuoneen ikkunasta aukeavan Jura-vuoriston perään haikailua. Tehtäviini on nyt puolen vuoden mittaisessa harjoittelussa kuulunut työskentely projektin- ja riskienhallinnan parissa. Suosikkihommaani on ollut CERNin oman projektinhallintamallin kehitykselle omistetun kokopäiväisen Forumin järjestäminen; olen päässyt käyttämään hyödykseni tismalleen samoja oppeja, joita olen kartuttanut yliopistolla aktiivisessa opiskelijatoiminnassa tapahtumia järjestäessäni.

ideasquare
Ensimmäisen kesän työpisteenäni toimi IdeaSquaren InnoBus, jossa pöhinää riittää, jalat nousevat pöydille ja tulee tahtomattaankin aika ajoin turistiryhmien kuvaamaksi. Kuva: Samu Ahola.

Vuorille, rannalle vai viinipellolle?

Lämpötilan kivutessa kolmenkympin paremmalle puolelle viilennystä lähtee mielellään hakemaan Geneven keskustan boheemeilta rantakaistaleilta, viereisten vuoristojen huipuilta, tai perinteisiltä CERN-afterworkeilta 1,75 litran kaljakannujen sekä vieressä aukeavien viinipelto- ja Mont Blanc-näkymien ääreltä.

Viikonloppuisin olen ehtinyt nähdä ja kokea lähiseutuja varsin laajasti ja vaihtelevasti. Jos lähes viikoittaiset ilmaisfestarit Genevessä alkavat kyllästyttää, on kaupungin keskeisen sijainnin ansiosta logistisesti kätevää lähteä ihmettelemään vaikkapa Eiffelin tornia, palvomaan Rivieran aurinkoa, vaeltamaan Sveitsin Alpeille tai maistelemaan (osastonjohtajamme Luigin sanojen mukaan) sitä ainutta kunnollista pizzaa ihan paikan päälle Italian puolelle.

snapchat-1824747605.jpg
Geneven keskusta on täynnä joutsenia, mikä saa kyseenalaistamaan Suomen kansallislintuvalinnan. Taustalla Geneven tunnetuin maamerkki, Jet d’Eau. Kuva: Jenni Kaipainen.

Tekniikan ja kansainvälisen työyhteisön leikkauspisteessä

Tässä tuhansien työntekijöiden ja useamman kampuksen muodostamassa puljussa tarvitaan osaamista paitsi fysiikasta, myös esimerkiksi tietotekniikasta, rakennustekniikasta, robotiikasta, tuotantotaloudesta, turvallisuustekniikasta; vaikka mistä! Tekniikan taitojen lisäksi korostuu kielten hanskaaminen sekä taidot toimia eri kulttuuritaustoista tulevien ihmisten kanssa; esimerkiksi ohjaajani Pierre vasta viimeistelee aamu-croissanttiaan, kun minä jo tyypillisesti odotan lounasravintolan aukeamista.

Nykypäivänä yhä useammassa organisaatiossa tarvitaan taitoa ymmärtää erilaisia tekniikan ja tieteen rajapintoja ja kykyä toimia osana monikulttuurista yhteisöä. Ja voin kokemuksestani todeta, että tuotantotalouden opiskelu yhdistettynä aktiiviseen opiskelijajärjestötoimintaan on ollut siihen toimiva resepti!

IMG_20181006_135751
Euroopan korkeimmat huiput löytyvät reilun tunnin ajomatkan päästä Chamonixista. Kilometrin nousu vaeltaen oli näkymien arvoinen. Kuva: Jenni Kaipainen.

Tietoa kirjoittajasta

tuotantotalouden opiskelija, teekkari Jenni
Olen Jenni, viidennen vuoden tuotantotalouden opiskelija. Kotikaupunkini Jyväskylän jätin taakseni Tampereen vetovoiman perässä, enkä ole joutunut katumaan! Lukion jälkeen suuntasin ensimmäisenä kauppatieteiden opintoihin, mutta pian löysin paikkani – omasta mielestäni – monipuolisemman ja hyvällä tavalla haastavamman tuotantotalouden parista. Viihdyn kampuksellamme vähän turhankin hyvin; olen vähitellen alitajuisesti keskittänyt opintojeni lisäksi sekä harrastukseni että työni rakkaalle Hervannan kampukselle. Hervannan kampuksella opiskelu on kaikessa yhteisöllisyydessään ollut valehtelematta elämäni parasta aikaa, ja toivon sinunkin pääsevän kokemaan saman!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s