Namiappro – kun karkkihammasta kolottaa

Meistä teekkareista usein puhutaan rymyävänä juhlakansana, joka availee useammin skumppa-pulloja kuin koulukirjoja ja kiertää pubeja ja baareja approjen muodossa. Joltain osin tämä tällainen mielikuva saattaakin pitää paikkaansa, mutta nyt 4 vuotta opiskelleena huomaan, että teekkariyhteisössä suuremmassa osassa on hulluttelu ja pieni leikkimielisyys kuin biletys. En aio lätistä tässä blogi-kirjoituksessa alkoholikulttuurista, vaan paljon hauskemmasta asiasta: NamiApprosta, jossa baarien sijaan kierretään kahviloita ja darran sijaan voidaan pahoin liiasta syömisestä.

Namiappro on rakkaan kiltani Bionerin järjestämä tapahtuma Tampereen keskustassa ja Hervannassa. Jos approjen idea ei ole tuttu, tässä pieni kooste: ideana on kiertää jokin määrä kahviloita tai muita herkkulaitoksia tietyssä ajassa. Tätä varten saat muutamaa euroa vastaan kartan, johon on merkitty kierrettäviä paikkoja. Kahviloissa on tarkoituksena syödä ja/tai juoda jotain, ja ostosta vastaan saat leiman karttaasi. Kun olet kiertänyt haluamasi määrän paikkoja (tai vatsasi ei kestä enempää), palautat kartan maaliin ja saat karttaan merkittyjen leimojen perusteella tittelin ja haalarimerkin. Tittelit menevät seuraavanlaisesti:

NamiKandi – 5 leimaa

HerkkuDI – 9 leimaa

MättöTohtori – 14 leimaa

Kun NamiApproon (eli Napproon) osallistuu kolmena vuonna peräkkäin, ylenee Läskiponin arvoiseksi sankariksi.

IMG-20140909-WA0005

Pidin päiväkirjaa yhden Napprokierroksen ajan, ja vaikka kaikista paikoista ei olekaan merkintää, niin toivon, että tämä avaa Nappron hauskuutta:

Paikka 1 – Lähtö

Lähtöpaikkani oli Hervannassa eräs jäätelöbaari. Helppo homma, kartta messiin ja jäätelö naamaan. Ennen lähtöä olen syönyt tukevasti koululla, jotta minulla on kestävyyttä illan koitokseen.

Paikka 2 – Kahvila Hervannassa

Ennen keskustaan siirtymistä käyn kahvilassa Hervannassa, jotta saan varmasti 14 leimaa täyteen. Otan pienen keksin mukaani, sillä vielä ei kannata keulia ja pitäähän minun ajatella linjojani ”=D”

En ole erityisemmin sopinut kiertäväni kenenkään kanssa, sillä otin epähuomiossa karttani eri kahviloihin kuin ystäväni. Törmään bussissa matkalla keskustaan kuitenkin minua vuotta aiemmin aloittaneeseen tyttöön ja sovimme kiertävämme yhdessä. Olemme hivenen myöhään liikkeellä illan tavoitteeseen nähden, joten päätämme pitää kahviloissa käynnit lyhyinä.

Paikka 3 – Ensimmäinen kahvila keskustassa

Emme ilmeisesti olleet kovin uniikkeja taistelusuunnitelmassamme, sillä kahvilan ovesta sisään astuessa meitä on vastassa noin 5 metrin jono. Kahvila oli melko pieni ja ei kovin erikoinen, joten päätämme ottaa suklaakonvehdit mukaan ja jatkaa seuraavaan paikkaan.

Paikka 4 – Fuksivirhe

Teekkari-Suomi -sanakirjassa fuksivirhe tarkoittaa ensikertalaisen tai muuten asioihin perehtymättömän ihmisen tekemää virhettä. Tein sen itse tässä kahvilassa, olimme jo kiertäneet noin tunnin verran, ja ajattelimme, että olisi kiva istahtaa vihdoin. Päätin repäistä kunnolla, ja otin hyvännäköistä juustokakkua, mutta pöytään istuuduttuamme tajuan virheeni. Pala on melko kookas ja hillittömän äitelä, mutta taistelen sen kunnialla loppuun.

Paikka 5 – Huijaus

Kakkupalan uuvuttamana suuntaamme kahvikauppaan, joka tuntuu hivenen huijaukselta. Kaupasta saa leiman ostoksia vastaan, mutta mitään ei ole pakko syödä, riittää, että ostaa jotain. Päädyn ostamaan paketin erikoiskahvia, jonka myöhemmin käärin lahjapakettiin äidille.

Paikka 6 – Vohveleita

Tampereella on useampikin vohvelikahvila, ja miltei jokaisessa karttavaihtoehdossa on yksi. Olen jo toipunut aiemmasta kakkupalasta, ja otan omena-kaneli-vohvelin kermavaahdolla. Vohveli on taivaallista, mutta emme ehdi fiilistellä sitä sen enempää, sillä meidän pitää lähteä jo eteenpäin.

 

Paikka 8 – Karkkikauppa

Karkkikaupassa käynti tuntuu sekin hieman huijaukselta, mutta take awayn mahdollisuus on liian houkutteleva. Yleensä tykkään syödä kirpeitä karkkeja niin pitkään, että suu on arka, mutta johtuen päivän suoritustahdista, maku menee jo ensimmäisestä karkista.

Paikka 9 – Välipala

Veren sokeritasojen vaihtelu alkaa jo uuvuttamaan väsynyttä kiertäjää, joten päätämme istahtaa teelle. Juominen tekee yllättävän monien makeiden herkkujen jälkeen, ja pian olemmekin taas taisteluvalmiudessa. Tämän jälkeen on vielä muutama paikka jäljellä, ennen kuin voimme vihdoin palauttaa kartat ja saada kierrous päätökseen.

Paikka 14 – Maali

Huraa ja hallelujah! Kierros alkaa olla paketissa, ja olo hyvin fyysinen. Maali ja viimeinen rasti ovat elokuvateatterilla, ja ovesta sisäänastuessa nenään hiipii popcornien tuoksu. Normaalisti tuo saisi veden tirahtamaan kielelle, mutta tällä kertaa tekee lähinnä mieli lähteä vikkelään pois. Palautamme kartat ja saamme haalarimerkit, taputamme itseämme olalle ja poistumme Hervantaan voimaan pahoin.

l'skit

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s