Olisin halunnut jo lukiossa lähteä vaihto-opiskelijaksi, mutta silloin tuntui, ettei ole hyvä lähteä heti ensimmäisen vuoden jälkeen eikä toisaalta juuri ennen abivuotta. Myös lukion jälkeen välivuotta viettäessäni veri veti maailmalle, mutta silloin kärsin kroonisesta rahapulasta ja pelkäsin, että ulkomaille lähtö pilaisi opiskeluhaaveeni. Kaikkiin näihin ongelmiin löytyi ratkaisut kun halusin lähteä vaihtoon yliopistossa.

Ensiksi, yliopistossa opintojen suorittaminen on todella paljon vapaampaa kuin lukiossa. Opinnoissa ei siis tule ”suvantoa”, mikäli vain ottaa opintonsa vakavasti myös vaihdossa ja valitsee kurssit fiksusti. Toiseksi, vaihto-opintoihin saa opintotukea ja -lainaa sekä TTY tukee opiskelijoiden vaihtoonlähtöä stipendein. Näillä avuin ostaa helposti lennot kohdemaahan, ja riippuen kohdemaan hintatasosta, myös maksaa elinkustannukset. Ja ehkä hieman reissaa 🙂

Pohdin vaihtoonlähtöä pitkään ja hartaasti, ja päätin, että paras aika lähteä on kun valmistun tekniikan kandidaatiksi. Vaihtoon tulee hakea hyvissä ajoin, noin puoli vuotta tai vuosi ennen vaihtoon lähtöä. Tämä on hyvä paristakin syystä: saat aikaa valmistautua kunnolla vaihtoon ja lähipiirisi ehtii tottua ajatukseen. Toki lyhyemmälläkin varoitusajalla pääsee, mutta ei välttämättä suosituimpiin vaihtokohteisiin. TTY:llä on yli 200 yhteistyö-instituuttia ympäri maailman, joten jokaiselle löytyy varmasti mielenkiintoinen kohde!

Hain ensisijaisesti Malesiaan, toisena Intiaan, kolmantena Meksikoon ja viimeisillä sijoilla Portugali. Valitsin maat sen mukaan, missä voisin opiskella alani kursseja ja missä olisi mielenkiintoinen kulttuuri. Minut valittiin TTY:n puolelta ensimmäiseen hakukohteeseeni Malesian Penangiin, joten valmistautuminen vaihtoon saattoi alkaa!

Itse vaihtoon hakeminen oli käytännössä paperien täyttämistä. Malesian maahanmuuttoviranomaiset vaativat passin jokaisesta sivusta skannattua kopiota toimitettavaksi. Aluksi kirosin kohdemaan byrokraattista järjestelmää, mutta vähänpä tiesin silloin. Hakemus oli vasta alkusoittoa kohdemaassa odottavalle virkamieskoneistolle. Kaikissa vaiheissa sain onneksi apua TTY:n vaihtotoimistosta ja toiselta opiskelijalta, joka lähti myös samaan aikaan vaihtoon Penangiin.

Kuten arvata saattaa, itä-aasialainen kulttuuri poikkeaa suomalaisesta varsin radikaalisti. Halusin kuitenkin päästä kokemaan jotain aivan erilaista ja tuulettua uusissa maisemissa. Suurimmat haasteet tulivat eteen suomalaisen ja malesialaisen ajantajun kanssa (toim. huom. en ole suomalaisten kavereideni mielestä kovin täsmällinen, mutta malesialaisella mittapuulla olin aina superajoissa).

Otin vaihtoni melko rennosti, sillä olin tehnyt paljon kursseja jo TTY:llä, enkä halunnut vaihdossa ollessa vain opiskella. Suoritin yhteensä kolme kurssia, joista kaksi oli suoraan TTY:llä suorittamiini sivuaineisiin hyväksiluettavissa. Yhdellä kurssilla otin hypyn tuntemattomaan, kun valitsin Enzyme Technology -kurssin, jossa olin ainoa vaihto-opiskelija. Kaikki vaihto-opiskelijakaverini ottivat business and management -kursseja, mutta halusin tehdä omat valintani ja se todellakin kannatti! Kurssilla tutustuin paremmin paikallisiin opiskelijoihin ja opin myös enemmän sikäläisestä kulttuurista. Kurssin päätteeksi menimme ryhmätyökavereideni kanssa syömään, ja pidämme edelleen yhteyttä.

Ehdin reissata puolen vuoden aikana useammassakin Aasian maassa. Parasta antia oli kuitenkin tutustua malesialaiseen kulttuuriin ja elää hetki kaukana suomalaisesta arjestani. Kuten sanotaan, nälkä kasvaa syödessä, ja seuraavan vaihdon mahdollisuus pyörii jo mielessä. Ehkä seuraavana olisi jokin läheisempi kohde kuten Saksa. Tai ehkä suuntaan katseeni jo tutkinnon loppuvastustajaan, diplomityöhön, ja haen diplomityöpaikkaa ulkomailta. Siihenkin saa apua TTY:ltä, joten kansainvälistyminen on helppoa läpi tutkinnon.