TTY:llä lähes jokaisella alalla ensimmäisen vuoden opintoihin kuuluu matematiikkaa ja fysiikkaa, meillä materiaalitekniikan lukijoilla lisäksi kemiaa. Niissä mennään vähän syvemmälle kuin lukiossa, mutta tuttuja luonnontieteitä kumminkin. Voi olla vaikea keksiä, mitä hyötyä matriisilaskennasta tai pyörimisnopeudesta on materiaalitekniikassa, eivätkä perusopinnot siksi motivoi. Milloin ne oikeat jutut sitten alkaa?

Ensimmäisenä vuonna on matikan ja fysiikan lisäksi myös oman alan peruskursseja, joilla saa jonkinlaisen käsityksen siitä alasta, mitä on yliopistoon tullut opiskelemaan. Käytännön sovellukset eivät kuitenkaan aukea vielä kunnolla, koska teoria niiden taustalla ei ole vielä hallussa.

On kuitenkin tosi kiinnostavaa päästä näkemään millaisia laboratorioita yliopistolla on, mitä laitteita materiaalitekniikan sovelluksiin käytetään ja mitä ominaisuuksia materiaaleista tutkitaan. Usein labrat mielletään vain kemiasta tuttuihin litkulabroihin, mutta ne voivat olla paljon muutakin. Meillä voi tutkia esimerkiksi metallin kovuutta, kappaleen sisäisiä vaurioita tai minkä tahansa materiaalin lujuutta.

Opiskelen itse nyt DI-vaiheessa, ja meillä materiaalitekniikan opiskelijoilla kuuluu DI-vaiheen opintoihin laboratoriokurssi. Kurssilla tehdään yhteensä 5 laboratoriotyötä oman kiinnostuksen ja pääaineen mukaan. Nämä työt ovat melko laajoja, mutta kiinnostavia, koska töitä tehdessä pääsee oikeasti yhdistämään teorian ja käytännön. Usein töihin liittyvät käytännön mittaukset, jotka voivat olla vaikkapa vetokokeita, lämpötilan mittausta tai jopa haistelua. Mittaustuloksista lasketaan sen jälkeen teoriaosaamisen avulla halutut arvot, ja tähän tarvitaan usein vaikkapa kaavojen johtamista tai integrointia. Kun ymmärtää teorian ja näkee käytännön toteutuksen, opiskelusta tulee heti paljon mielekkäämpää ja ahaa-elämyksiä tulee yhä useammin. Vielä palkitsevampaa on, kun pääsee näkemään vastaavia ilmiöitä työssään.

Laboratoriokurssin hyödyt on huomattu myös opettajien taholta, ja vastaavanlainen kurssi on tulossa myös materiaalitekniikan kandiopintoihin. Opinto-opasta kehitetään jatkuvasti ja myös opiskelijoita kuunnellaan opetussuunnitelmatyössä. Tänä syksynä kävi jopa niin, että aamupäivällä oli puhetta siitä kuinka olisi hyvä, jos tarjolla olisi enemmän mahdollisuuksia erikoistua, ja iltapäivällä meille tarjottiin jo kurssia, jossa saa osallistua yliopiston tekemään tutkimukseen ja suorittaa samalla opintopisteitä!

Varsinaisten labrakurssien lisäksi kandityössään voi tehdä kokeellisen osuuden eli jonkin oman pienen tutkimuksen yliopiston labratiloissa.

Tekniikan alalla moni on kesätöissä oman alansa hommissa jossakin vaiheessa opintojaan, ja osa tekee töitä myös opintojen ohella. Teknillisen yliopiston kasvateilla teoriaosaaminen on vahvaa, ja labrakurssien ja kesätöiden ansiosta myös käytännön osaamista löytyy. Yleistä ja myös erittäin suositeltavaa on, että tekniikan ylioppilas tekee kesätöinään niin sanottuja haalarihommia, jotta tulevaisuudessa toimihenkilötehtävissä on ymmärrystä siitä, mitä tuotannossa tapahtuu. Haalarihommat ovat niitä alan perinteisimpiä käytännön töitä, mutta yhtä lailla materiaalitekniikan diplomi-insinööri voi tehdä töitä erilaisissa laboratorioissa.