Opiskelun ja työn leikkauspisteessä

Töissä käyminen opiskelujen ohessa ei ole mitenkään harvinaista tekniikan alalla, mikä näkyy jo korkeissa vastavalmistuneiden työllisyysluvuissakin. Tilanne vaihtelee hieman eri aloilla ja eri aikoina, mutta monet pääsevät hyödyntämään oppimaansa jo opiskeluaikana joko suoraan oman alan töissä tai lähelle sitä osuvissa tehtävissä. Osa käy kesätöissä, toiset tekevät osa-aikaisesti töitä lukukauden aikana ja monet tekevät diplomityön yrityksen palkkalistoilla. Yleisesti ottaen opintojen joustavuus työnteon suuntaan kasvaa mitä pidemmälle opiskelee.

Välillä eteen tulee tilaisuuksia, joihin voi käytännössä tarttua vain opiskeluaikana. Minulle kävi näin viime vuonna, kun killan sähköpostilistalle tuli vähän erilainen työpaikkailmoitus: ”Haetaan ohjaajaa lukiossa järjestettävälle elektroniikan ja ohjelmoinnin johdantokurssille”. Ohjelmointitaidot olivat hyvin hallussa ja elektroniikkaakin tuli käytyä edellisenä vuonna pari kurssia, joten päätin laittaa hakemusta sisään. Harvemmin sitä pääsee kokeilemaan miltä opettaminen tuntuu oikeassa lukioympäristössä. Tuskin ainakaan sen jälkeen, kun lähtee oman alan kokopäivätöihin.

kajari
Arduino-mikrokontrolleri ohjaamassa kauittimesta musiikkia.

Työhaastattelun ja koulutusleirin jälkeen edessä oli itsekseen valmistautumista kurssin vetämiseen. Oli mielenkiintoista vaihtaa monen vuoden opiskelun jälkeen näkökulmaa oppimisesta opettamiseen, seuraamisesta esiintymiseen ja harjoitustöiden teosta kurssimateriaalin valmisteluun. Yksi esimerkki tämäkin diplomi-insinöörin tutkinnon monipuolisuudesta, minä kun en ole opiskelemassa opettajaksi.

Pedagogisia taitoja minulla ei siis ennestään ollut, mutta veikkasin projektijohtamisen, esiintymistaidon ja itse ohjelmoinnin ja elektroniikan opintojen riittävän pitkälle. Yliopistoon tullessani en ollut itsevarma esiintyjä ja parin ensimmäisen esiintymistilanteen jälkeen oli pakko myöntää ettei jännitystä voi hallita pelkällä rationaalisella tahdonvoimalla. Sen tajuttuani päätin altistaa itseäni tietoisesti erilaisille esiintymistilanteille, hakea kokemusta ja tottua ihmisten edessä olemiseen. Halusin osoittaa itselleni ettei esiintyminen ole lahjakkuutta vaan taito, jota voi kehittää.

Oppiminen tapahtuu epämukavuusalueella, sitä ei voi kiistää eikä muuttaa, mutta oman asenteen voi valita ja kaiken voi ottaa oppimiskokemuksena. Muutaman vuoden ja parin vapaaehtoisen esiintymiskurssin jälkeen jännitys alkoikin olla hallinnassa. Opin tosin samalla, ettei esiintymisjännityksestä pääse ikinä eroon, se vain muuttaa luonnettaan. Ilmiön ymmärtäminen ja riittävä altistuminen esiintymistilanteille oli siis se yhdistelmä, jolla sain selätettyä esiintymisjännityksen ja nykyisin jopa tykkään haastaa itseäni menemällä yleisön eteen.

peli
Kurssilla tehtiin erilaisia projektitöitä, esim. peli, jossa ledit näyttävät pelitilan ja säätövastus toimii ohjaimena.

Kurssin vetäminen sujui sekä esiintymisen että opettamisen puolesta hyvin, ja omatkin silmäni aukenivat tiukan tekniikan näkökulmaa laajemmalle. Yhden opettaessa kaksi oppii tai näin olen kuullut sanottavan. Tämä osoittautui todeksi. Itse tekniikka oli melko yksinkertaista omasta näkökulmastani, mutta kun aihe pitää opettaa aloittelijoille, ei voikaan enää viitata laajaan pohjatietoon ja jargoniin. Näkökulmaero muistutti hyvin millaista ohjelmoinnin opettelu oli alussa. Tämän lisäksi tuli opittua opettamisesta ja opettajan roolissa olemisesta. En ollut ajatellut opiskelijana esim. miten yksisuuntaista opettajan harjoittama viestiminen on. Vasta yliopiston myöhemmillä kursseilla alkaa nähdä säännöllistä vuoropuhelua opettajan ja opiskelijoiden välillä, ja mitä nuorempiin oppilaisiin mennään, sitä harvemmin opettaja saa työstään palautetta. Tämä oli erikoista kokea omakätisesti.

auto
Itseajava auto. Edessä oleva etäisyyssensori kertoo milloin pitää kääntyä. Auto näkyy toiminnassa alla olevassa videossa.

Minulla ei onneksi ollut ongelmia sovittaa opintoja ja töitä yhteen pari kuukautta kestäneen opetustyön aikana. Tähän auttoi melkoisesti opintojen myöhäinen vaihe, koska pystyin käytännössä aikatauluttamaan opiskelut tehtäväksi silloin, kun se minulle sopi. Kuvittelisin, että varhaisemmassa vaiheessa olevalla opiskelijalla olisi enemmän sovittelemista, mutta jos työpaikka on missään määrin joustava, sovittelun luulisi onnistuvan. Työmäärä toki kasvaa, jos aikoo opiskella yhtä paljon kuin aiemminkin. Ennen töihin hyppäämistä onkin hyvä arvioida omaa opiskelutahtia ja tulevaisuuden suuntaa, ettei mahdollinen opintojen hidastuminen koidu myöhemmin ongelmaksi. Tässä suhteessa kesätyöt ovat helpompia kuin lukukauden aikana töissä käyminen.

Saa nähdä tuleeko johdantokurssini oppilaista tulevaisuudessa tekniikan alan ammattilaisia. Ainakaan alan tuntemattomuudesta se ei enää ole kiinni. Minulle opettajana oleminen oli mukavaa vaihtelua ja virkistystä peruskuvioiden lomassa, mutta en silti ole vaihtamassa pois valitsemaltani tietotekniikan alalta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s