Useampaa kieltä lukeneena on ollut ilo huomata, että oman teknillisen kehittymisen lisäksi TTY:llä on yhtä hyvät mahdollisuudet myös kansainvälistyä. Itselläni tämä on tapahtunut kolmea kautta:

1 – Kieliopinnot

Luokkahuone ei ole ainoa paikka oppia kieltä. Siitä voi tehdä projektin ja opetella vaikka ranskan kielen viidessä viikossa, niin kuin eräs ystäväni teki.

Itse valitsin Tandem-menetelmän, jossa TTY:n kielikeskuksen ylläpitämältä moodle-sivulta etsitään itselle pari, jonka kieltä haluaisi oppia ja jolle voi opettaa hallitsemaansa kieltä. Sitten tehdään toimintasuunnitelma: mitä aihealueita opiskellaan, missä käydään, mitä tehdään, millä aikataululla. Tapaamiskerroista kirjoitetaan oppimispäiväkirjaa ja opintopisteitä saa sen mukaan, kuinka paljon aikaa on investoinut kieliopintoihinsa.

Parikseni tuli ranskalainen vaihto-oppilas, joka halusi oppia suomen kielen alkeet. Omaa ranskan kielen suullista taitoa harjoittelin mm. yhdessä leipomisen, Amurin työläismuseokorttelin kiertämisen ja avantouinnin merkeissä. Veteen parini ei tosin suostunut menemään.

2 – Killan kv-toiminta

Killan toiminnan kautta tulleet kansainvälistymismahdollisuudet johtivat lopulta siihen, että toimin tämän vuoden kiltamme kansainvälisyysvastaavana. Kirjoitan tästä enemmän vielä myöhemmin.

Kaikki kuitenkin alkoi jo aikaisemmin, kun fuksivuotena lähdin mukaan järjestämään kansainvälistä seminaaria. Järjestäjätiimissä oli opiskelijoita sekä omalta tuotantotalouden opintosuunnaltani että tietojohtamisen puolelta. Lisäksi mukana oli tuotantotalouden ja tietojohtamisen englanninkielisessä maisteriohjelmassa opiskelevia.

Seminaarin osallistujat olivat tuotantotalouden ja tietojohtamisen opiskelijoita paristakymmenestä Euroopan kaupungista. Tapahtumaan kuului yritysvierailun ja mökki-illan lisäksi osallistuminen MM-Kyykkään. Järjestäjätahona keksimme joukkueille mitä erilaisimpia nimiä, kuten alla.

Tämän kansainvälistymispläjäyksen myötä tiedän, että tarvittaessa löydän majapaikan useammasta Euroopan ja muutamasta muiden maanosien maasta. Kartta on kavereita täynnä.

3 – Vaihto-opiskelu

Se yksi tapa heittää itsensä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Itse lähdin niinkin lähelle kuin Moskovaan. Myönnän heti, ettei se ollut ensimmäinen matkani itänaapuriin ja kieltäkin puhun ihan sujuvasti. Vaihtovuosi eroaa kuitenkin huomattavasti perusturistimatkasta. Oli hankittava paikallinen vakuutus, tutustuttava opiskelija-asuntolan sääntöihin, selviydyttävä yliopiston sokkeloisilta käytäviltä oikeaan auditorioon ja sukellettava uuteen opiskelijakulttuuriin.

Koko vuosi oli kontrasteja täynnä. Luennot olivat pakollisia, samoin liikuntatunnit, joilla kuitenkin opetettiin pelaamaan biljardia, josta suoritettiin käytännön testejä.

Syyslukukauden tentit olivat tammikuussa, ne olivat suullisia, reilun sadan kohdan kysymyspatteristo annettiin etukäteen, tenttitilanteessa vastattavaksi arvottiin kaksi, annettiin puoli tuntia aikaa valmistautua eli kirjoittaa ylös muistiinpanoja. Viitonen oli kuitenkin mahdollista saada vain, jos osasi vastata opettajan lisäkysymyksiin.

Ryhmätyöt tehtiin lähimmässä kahvilassa, joskus harvoin koulun ruokalassa. Kirjastossa puhuminen oli kielletty. Työviikko oli maanantaista lauantaihin. Vapaa-ajalla käytiin museoissa ja puistoissa. Talvella luisteltiin porukalla kahden hehtaarin kokoisella valaistulla luistinradalla. Perjantaisin ja lauantaisin jonotettiin opiskelijalippuja Bolshoi-teatterin balettiin, omalla kohdalla harvemmin oopperaan. Opiskelijalippu seisomapaikalle maksoi 100 ruplaa eli noin 1,5 euroa, normaalilippu taas 150 euron molemmin puolin. En ole koskaan viettänyt niin kulttuuririkasta vuotta!

Maisterivaiheen vaihtoa suunnittelen Kiinaan. Katsotaan mitä siitä tulee.