Voi morjes, että se jännitti! Muistan todella tarkkaan sen ensimmäisen kerran, kun istuin bussissa kohti Hervantaa ja TTY:tä ja mietin, että mitähän tästäkin tulee… Jäin vielä vahingossa yhden pysäkin liian aikaisin pois, kun en vielä tiennyt, että lähemmäskin olisi päässyt, mutten halunnut vetää pitkäksikään. Siitä ainakin tiesin, miten koululle pääsisi.

Kipusin Festia-rakennuksen portaita kohti ovia ja niistä sisälle suureen aulaan, joka oli täynnä toinen toisilleen vieraita ihmisiä – enkä minäkään sieltä uskonut ketään tunnistavani. Yksi vanha inttikaveri sattui onneksi löytymään naulakoilta niin olipa edes joku, kelle jutella. Sitten ison salin ovet aukesivat ja me fuksit aloimme siirtyä sisään.

Puheita pidettiin. Niistä ei jäänyt mieleen mitään ihmeellistä, mutta tervetulosanojen jälkeen, kun meidät päästettiin fuksivastaaviemme ja tutoriemme johdolla oman kiltamme ja tutkinto-ohjelmamme avaustilaisuuteen, alkoi fiilis pikkuhiljaa helpottaa. Eipä sielläkään tuttuja näkynyt, mutta jotenkin kaikki tuntui soljuvan vähän helpommin nyt, kun tiesi edes pikkaisen, millaiseen porukkaan sitä olikaan päätymässä. Siinäkin sitten tärkeät ihmiset puhuivat sanoja, joista ei jälkikäteen paljon muistikuvia löydy, mutta sen jälkeen alkoi ohjelmanumero, jota minä ja varmaankin kaikki kanssafuksini olimme odottaneet: tutorryhmiin jako.

Tässä kohtaa lienee paikallaan selittää vähän sanastoa. Fuksit siis ovat uusia opiskelijoita, jotka aloittavat ensimmäistä akateemista vuottaan tutkinto-ohjelmassaan. Tutorit taas ovat vanhempia teekkareita, jotka ohjaavat ja opastavat hölmistyneitä ja ihmeissään olevia fukseja TTY:n saloihin ja tavoille. Fuksivastaavat taas ovat ikään kuin killan (vähän niin kuin ainejärjestö) tutorien ohjaajia ja pyörittävät koko palettia järjestäen koko koulun uusille opiskelijoille kaikenlaista pientä ja aika paljonkin isompaa kivaa ympäri lukuvuoden.

Mutta sitten takaisin menneisyyteen. Sain tutoreikseni kaksi toisen vuoden opiskelijaa sekä ryhmääni viisi muuta fuksia, joiden kanssa ensimmäinen päivä menikin kuin hujauksessa kampusta kierrellen ja käytännön asioihin tutustuen. Illalla yhdistimme voimamme erään toisen tutorryhmän kanssa grillailujen merkeissä, ja muistan jo tuona iltana saaneeni ensimmäisiä uusia kavereita, ja heidän kanssaan pyörin opinnoissani edelleen. Tästä illasta alkoikin yksi elämäni huikeimmista vuosista! En varmasti ikinä ennen sitä, enkä ehkä sen jälkeenkään, ole tutustunut niin moneen ihmiseen, saanut yhtä paljon aivan uskomattomia kavereita, kokenut yhtä huikeita tapahtumia, yhteisöllisyyttä ja ylipäätään tuntenut olevani niin tiiviisti osa jotain!

TTY:llä fuksivuosi pitää sisällään monenlaisia huikeita hetkiä: omien fuksitovereideni kanssa muistan seisoskelleeni käytännössä koko vuoden jokaisena keskiviikkona, torstaina ja perjantaina klo 9:00-9:15 fysiikan luokan edessä luentotauolla. Vaikka tuollainen tilanne tuntuu ehkä pieneltä, olivat nuo tauot niitä hetkiä, kun totesi kerrankin löytäneensä niin samanhenkisen porukan, ettei ollut koskaan aikaisemmin törmännyt vastaavaan. Kaikkia kiinnostivat luonnontieteet; fysiikan demotkin vaikuttivat kaikkien mielestä oikeasti siisteiltä! Ja toki aina perjantaiaamuisin käytiin yhdessä läpi edellisillan riennot. Jos kelle oli sattunut vaikka mitä, ja näillehän sitten yhdessä naureskeltiin ja todettiin:”No, ensi kerralla sitten paremmin!”

Tuollaiset pienet hetket yhdistivät ainakin meidän vuosikurssia todella paljon. Kuitenkaan ei missään nimessä sovi unohtaa kiltamme roolia sopeutumisessamme! En ole kuullut missään muualla olevan yhtä vahvaa kilta- tai ainejärjestöhenkeä kuin mihin olen TTY:llä törmännyt. Jo ensimmäisistä päivistä asti vanhemmat kiltalaiset ottavat fuksit avosylin vastaan ja kiltahuoneesta tulee monelle kuin toinen koti – ja kiltalaisista toinen perhe. Myös killan sisäiset tapahtumat, kuten saunaillat ja opintomatkat, auttavat aivan järjettömän paljon löytämään oman paikan yhteisössä, jossa tulee viettämään seuraavat vuodet.

Vielä viimeisimpänä fuksin mieleen unohtumattomasta vuodesta jäi totta kai ensimmäinen teekkariwappu. Kaksi viikkoa toinen toistaan mahtavampia tapahtumia ja juhlia wappupicnicistä ulkoilmakonsertteihin ja tietenkin kaiken kruunaavaan Teekkarikasteeseen, jonne pääsimme fuksiporukallamme ensimmäisinä voitettuamme TTY:n perinteisen fuksien jäynäkisan. Jos teekkarijäynäys muuten kiinnostaa, niin pääset katsomaan tuon voittojäynämme alta 😉

Täytyy nyt pienenä pränttinä laittaa tähän muistutus, että tämä kertomus kuvastaa tosiaan oman fuksivuoteni kokemuksia oman koulutusohjelmani ja oman kiltani kanssa. Jokaisella killalla on omat tapansa ja rituaalinsa fuksien kanssa ja ne voivat erota toisistaan aika paljonkin. Kuitenkin kaikilla tahoilla on loppuviimein mielessään sama tavoite: tehdä fukseista osa yhteisöä – ja sitä kohti mennään kyllä koko porukalla ja kaikin voimin!